Pandoran lipas ei tyhjene

Teksti ja kuvat: Susanna Ruusu

Jysäri-festareiden  kirkkain tähti Pandora hurmasi yleisönsä jälleen kerran Himoksella. 90-luvun kirkkain eurodance-tähti on aina otettu lämpimästi vastaan Suomessa. Tunne on molemminpuolinen, sillä Pandora arvostaa Jysärit selkeäksi ykköseksi ysärifestareista.

– Täällä on todelliset hard core –fanit. He näkevät vaivaa asuissaan ja todella elävät musiikin mukana. Tänne on aina ilo tulla!

Kahdentoista studioalbumin ja yli kuuden miljoonan myydyn levyn jälkeen laulajan suosio jatkuu yhä ja keikkapyyntöjä riittää. Pandora, oikealta nimeltään Anneli Magnusson, asuu poikansa kanssa Kungsörissä Västeråsin lähellä, mutta Suomi on hänelle mieluisa paikka. Myös kihlattu Mikko Peltonen Porista sitoo taiteilijaa Suomeen. Mikko soittaa kosketinsoittimia Pandoran bändissä päivätyönsä ohella.

Keikkoja Pandora on tehnyt viimeisen 12 vuoden ajan 40-50 kappaletta vuodessa Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa. Yhteistyö latvialaisen rap-artisti Stacyn kanssa on yksi esimerkki Pandoran kansainvälisestä suosiosta. Eri maat ja kulttuurit ovat tulleet Pandoralle vuosien saatossa tutuksi. – Olen matkustanut 45 eri maassa elämäni aikana, interreilaamalla ja keikoilla.

Pandoralla on ollut kosolti takaiskuja elämässään, jotka onneksi eivät ole naista lannistaneet. Ex-miehen aiheuttamat talousvaikeudet, vaikea avioero ja tulipalo ovat taakse jäänyttä elämää. Anneli nauttii tällä hetkellä onnellisesta ihmisuhteesta ja työnteosta. Tyytyväisyys elämään näkyy myös kärsivällisessä suhtautumisessa faneihin, jotka jonottavat keikan jälkeen nimikirjoitusta ja yhteiskuvaa tähden kanssa.

– Joka vuosi tammikuussa, kun keikkavarauksia alkaa tulla kesälle, olen iloisesti yllättynyt siitä, että minut halutaan vieläkin nähdä.

Tasapainoinen elämä vapauttaa myös luovuutta. – Koen nykyään olevani taas se ihminen, joka alun perin olin, se on hieno tunne! Olen ikään kuin saanut revanssin elämältä. Pystyn nauramaan ikävillekin asioille, nyt kun ne on käsitelty ja takanapäin.

Anneli kiertää myös luennoimassa Ruotsissa. Hän kertoo rehellisesti urastaan, vastoinkäymisistä ja vääriin ihmisiin luottamisesta. Hän haluaa kertoa taustoja asioille, joita ei juuri näy julkisuuteen taiteilijaelämästä.

Kontrolli omasta elämästä näkyy myös uuden musiikin luomisena. Anneli  on vuosien ajan kirjoittanut ja säveltänyt country-musiikkia. – Pidän paljon tarinankertomisesta. Lempiaristejani ovat aina olleet muun muassa Bob Dylan, Cat Stevens ja Bonnie Raitt. Lauluja on syntynyt vähitellen ja ilokseni pääsin myös levyttämään niitä. Halusin tulla tekemään uutta levyäni juuri Suomeen, koska tämän kansan surumielisyys sopii musiikkiini, eikä sitä löydy Ruotsista. Kaikki muusikot levyllä ovat suomalaisia.

Muutkin erot suomalaisten ja ruotsalaisten välillä tulevat Annelin arjessa usein puheeksi. – Mikon kanssa naureskelemme kielieroille. Osaan yksittäisiä sanoja suomeksi, mutta lauseita en.

 

Pieni siro nainen ja voimakas ääni on yhdistelmä, jonka kaikkea kapasiteettia ei ole vielä nähty. Anneli kertoo ääneen unelmansa, jonka todella soisi toteutuvan. – Haluaisin esiintyä Svenska Teaternissa yksin lavalla, vain minä ja kitara. Siellä voisin toimia äidinkielelläni ja miljöö olisi sopivan intiimi. Iltani koostuisi tarinoistani ja musiikistani. On haaste olla yksin lavalla, mutta todella haluaisin sitä.

 

Jäämme malttamattomina odottamaan,sillä  Annelilla on selvästi paljon annettavaa yleisölleen, jota hän haluaa lopuksi kiittää koko sydämestään. – Kiitos kun olette olemassa vuodesta toiseen!