Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot 2018

Suur-Jämsän Moottoriklupin järjestämillä Perinnepäivillä ja Ajoilla on jo vuosikymmenten perinteet. Aluksi Himoksella ja nyt jo pitkään Klupin omalla näyttelyalueella järjestetty kaksipäiväinen tapahtuma on nähnyt monenlaisia kelejä räntäsateesta helteeseen. Tänä vuonna sään jumalat suosivat rompe- ja perinneväkeä niin hyvin, ettei paremmasta väliä. Tämä näkyi tietysti myös yleisömäärässä. Ja kun kelit on hyvät, väki myös viihtyy pitempään. Letunpaistajilla piti kiirettä, taikinaa kannettiin pannuille ämpärikaupalla.

Klupin tarkoituksena on vaalia ja edistää vanhojen ajoneuvojen, moottoreiden ja teknisten laitteiden harrastustoimintaa, kunnostusta ja kulttuuria. Yhdistys järjestää näyttelyitä ja ajotapahtumia, hankkii vanhoja ajoneuvoja, moottoreita ja moottorikäyttöisiä teknisiä laitteita sekä kunnostaa niitä. Klupi toimii valtakunnallisesti koko Suomen alueella.

Historiallisten ajoneuvojen ajot kuuluvat perinteisesti ensimmäisen tapahtumapäivän ohjelmaan. Reitti kiertelee Jämsän seudulla, joten vanhoja ajoneuvoja pääsevät ihailemaan muutkin kuin ihmiset tapahtumapaikalla. Ajoissa ei kilpailla vauhdilla, vaan menestyksen ratkaisee reitin varrelle sijoitettujen tehtävärastien oikea ratkaiseminen. Rasteilla voidaan mitata ajotaitoa, tekniikan tuntemusta tai vaikkapa autokunnan yleistietämystä. Tällä kertaa ajoihin toi lisävahvistusta Himoksella kokoontuneet Ford M 61-71 -autojen omistajat.

Ajojen voittajat:

-65 ja vanhemmat: Lauri Lehtinen, 1964 Sunbeam Alpine Roadster Series IV
-66 ja nuoremmat: Jouni Hämäläinen, 1972 M-B 220D
2-pyöräiset: Raimo Heinonen, Solifer

Rompekauppiaiden pöydiltä ja laatikoista voi tarkkasilmäinen löytää juuri sen tarpeellisen esineen, mitä on turha etsiä kaupan hyllyiltä. Näin kävi Pekka Urtamolle (kuvassa oikella), joka löysi vuoden 1953 EMV autoaan varten jarrujen ilmausavaimen. Tuota noin 5 sentin mittaista pientä esinettä  ei kauppias Jaakko Ruokola tiennyt rompelaatikoissaan edes olevan, puhumattakaan sen käyttötarkoituksesta, mutta Urtamon tarkka silmä sen poimi muun sekalaisen rautatavaran joukosta.

Pikku-Valmet eli piikkilangankiristäjäksikin kutsuttu 50-luvun suomalainen traktori kiehtoo naisryhmää nimeltään Valmet Martat. Inka-Milla Kekki, Anne Ronkainen ja Jenna-Janika Kekki toivat omat traktorinsa Pomonaan näytille. Epävirallisesti toimivan yhdistyksen neljäs jäsen Lilja Järvinen istui vielä tänä vuonna lainatraktorin pukilla. Hänelläkin oli traktori mukana, mutta osina. Lilja oli toivonut joulupukilta pikku-Valmetia leluna, mutta kuinka ollakaan, aattona kaartoi pukki pihaan lavallaan oikea Valmet. Voiko nainen hienompaa joululahjaa saada?

Jorma Uskelinin tervatehdas levitti tuhtia tuoksuaan tämänkin vuoden tapahtumassa. Jos puuveneen omistajat tarvitsette aitoa tavaraa, niin Jormalta sitä voi ainakin kysyä.

Ari Järvinen tapaa tuoda jokaiseen Pomonan tapahtumaan näyttävän ajopelin. Tänä vuonna se oli Fodson traktori vuodelta 1947. Järvisen perheeseen oli vuoden aikana adoptoitu ainakin kaksi traktoria lisää, sillä juuri hän yllätti vaimonsa jouluaattona lelun sijasta oikealla pikku-Valmetilla. Ari kertoo pohtineensa pitäisikö Fordson maalata vai säilyttää ruosteen värisenä. Moni on kuulemma kannattanut tätä ruosteista ulkonäköä.

Pikku-Valmetit olivat tällä kertaa kovasti esillä, sillä Mika Värelän kyntönäytöksessä piikkilangankiristäjä kiskoi yksisiipistä auraa. Hyvin kääntyi palkki, joten 50-luvun isännät olivat varmasti aikoinaan koneeseen tyytyväisiä. Ainakin siihen asti, kunnes harmaa Ferguson ilmestyi naapurin pellolle.

Ei sitä lapsena olisi arvannut, että sekin päivä tulee, jolloin puimakonetta pyöritetään näyttelyesineenä. Moni näki koneen käynnissä ensimmäistä kertaa elämässään.

Pärekattojen teko loppui välillä kokonaan, mutta nythän niitä taas jonkin verran tehdään erilaisiin perinnerakennuksiin. Suur-Jämsän moottoriklupilaisilla homma on hyvin hanskassa, kun heillä on pärehöylät ja pelit omasta takaa. Pekka Pirttimäki naulasi työnäytöksessä kolminkertaista pärekattoa, joka kestää ja pitää vettä muutamia vuosikymmeniä.

Työnäytöksestä käyvät myös hienot entisöityjen autojen jonot. Jämsässä tämä harrastus ja tekemisen taito on vahvaa.

Konekiväärimies Maxsiminsa takana vartioi Perinnepäivien militaria-osastoa, josta löytyi muun muassa kenttäsairaala, lottakanttiini ja Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry:n näyttelyteltta. Tämä ase- ja sotahistorillinen seura edistää sotahistorian tutkimusta ja vaalii siihen liittyvän kulttuuriperinnön ja esineistön säilymistä.

Pomonan näyttelykentillä tuksuttaa ja puksuttaa jos jonkinlaisia koneita. Maamoottoreista suuri osa on seuran omistamia, isommista koneista kuten traktoreista monet ovat seuran jäsen yksityisomistuksessa, mutta ne tuodaan tietenkin tapahtumaan näytteille.

Anne Ronkainen kyyditti lapsia Valmetinsa peräkärryssä ja kyydittäviä riitti. Nykylapselle tämäkin on elämys.

Perinneteatterin esityksessä elettiin sodanjälkeisiä aikoja rakennustalkoiden merkeissä. Aika huuruiselta vaikutti tämän talkooporukan meno.