Pomonan perinnepäivät ja ajot

Suur-Jämsän Moottoriklupin Perinnepäivät & Ajot on kaksipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään joka kevät samaan aikaan, eli 10. – 11.6. Ajojen myötä tapahtuma näkyy myös laajasti lähiseudulla, kun historialliset ajoneuvot kiertelevät kilpailureitillään. Pomonan usean hehtaarin alue tarjoaa hyvät edellytykset monenlaisille työnäytöksille järeitä maansiirtokoneita myöten. Suur-Jämsän Moottoriklubin toimitiloissa monitaitoiset jäsenet kunnostavat jatkuvasti erilaisia vanhoja koneita, joita hienosti entisöityinä esitellään käyntikuntoisina perinnepäivien aikana. Klupi järjestää myös vuoden mittaan useita pienempimuotoisia kone-esittelyjä muiden toimijoiden tapahtumissa ja tilaisuuksissa.

Suur-Jämsän ajoilla on jo pitkät perinteet, pitemmät kuin Pomonan alue on ollut yhdistyksen omistuksessa. Ajoissa ei ratkaise vauhti, vaan reitin varrelle sijoitettujen tehtävärastien pisteet. Ajoissa kilpaillaan kahdessa sarjassa, -65 ja vanhemmat autot, sekä -66 ja nuoremmat, joskaan nykyautoja ei kisassa nähdä. Lisäksi on oma sarja kaksipyöräisille kulkuvälineille, eli mopoille ja moottoripyörille.

Yleisön ihailtavina on joka vuosi useita hienosti entisöityjä automobiileja, joista osa nähdään myös kilpailureitillä. Kunnostettuja maamoottoreita klubilla on jo kymmenittäin. Nämä tuksuttavat entisaikojen voimakoneet jaksavat kiinnostaa etenkin miespuolisia vieraita vuodesta toiseen. Klubin jäsenten kunniaksi on sanottava, että niin ihmeellistä konetta ei taida vastaan tulla, jota tämä joukko ei osaisi korjata ja sen jälkeen myös käynnistää.

Perinneharrastukseen kuuluvat saumattomasti rompekauppiaat, joita tänäkin vuonna oli saapunut Pomonan myyntikentälle runsaasti. Jos jonkinlaista vanhan koneen osaa, kuppia, kippoa ja alan kirjallisuuttakin löytyi myyntipöydiltä. Rompetori on keräilijöiden ja koneiden rassaajien aarreaitta.

Kuhmoisista saapunut Sauli Ahola esitteli Unto Turpeiselle vuoden 1986 Volvo 740 -henkilöautoon rakentamaansa häkäpönttöratkaisua. Kuivaa pientä sekapuupilkettä kuluu sadalla kilometrillä noin 20 kiloa. Pönttö pitää laittaa tulille kymmenkunta minuuttia ennen liikkeelle lähtöä ja puuta on lisättävä 50 minuutin välein. Matkanteko onkin sitten käytännöllisesti katsoen ilmaista. Tehot eivät tietenkään ole bensakoneen luokkaa, mutta liikenteen tahdissa 100 – 120 kilometriä maksimissaan kulkevalla autolla kuitenkin pysyy. Tehot vaihtelevat jonkin verran myös käytössä olevan pilkkeen mukaan, kertoi Ahola.

Jo useampana vuotena on Perinnepäivillä höyrynnyt Jarmo Laaksosen kenttäkeittiö. Padassa ei kuitenkaan kiehu hernesoppa, vaan siinä valmistuu sahtivierre. Laaksonen on Jämsän seudulla tunnettu sahdin valmistaja. Hän kertoi kaataneensa aamuvarhaisella pataan 50 kiloa maltaita, joista ennen iltaa valmistuu vierre. Vierteestä tehdään sitten kolmisen viikkoa käyttämällä sahti, jonka prosentit ovat 7-9 % luokkaa. Suomen alkoholilaki sallii vierteen myynnin, mutta valmista sahtia ei yksityinen henkilö saa kaupitella.

Juuso Pennanen esitteli työnäytöksessään kaasuhitsausta entisaikojen malliin, eli asetyleenikaasu valmistettiin veden avulla karpidijauheesta. Kuvassa näkyvä paineastia kuului hitsareiden varusteisiin joskus 50-luvun tienoissa ennen kuin asetyleeni alettiin hankkia hapen tapaan teräspulloissa. Varsinainen hitsaustapahtumahan on kummassakin menetelmässä sama.

Maamoottorilla käyvä pärehöylä on jo monelle Pomonan kävijälle ennestään tuttu laite. Jouko Järvinen ja Pentti Hirvonen valmistivat mäntypölkyistä kattopäreitä. Tänäkin päivänä niillä on kysyntää perinnerakentamisessa. Näytteillä oli myös miesvoimalla toimiva pärehöylä. Kun aisan varressa on 3-4 riskiä miestä, niin syntyy niitä päreitä silläkin tavalla.

Rompeteatteri (vasen kuva) esitti Suomi 100 -hengessä Taru Väisäsen kirjoittamaa näytelmää, jossa lopuksi päästiin ankarista rintamaoloista aloittelemaan siviilielämää rauhan tultua.

Samaa rintamateemaa nosti esiin myös Ari ja Lilja Järvisen rakentama taistelupesäke huoltopisteineen. Maxim konekivääriähän ne raahasivat Tuntemattoman sotilaan taistelijatkin pitkin Karjalan korpia.

Lilja Järvinen kertoi ideoineensa ja pitkälti itse varustaneensa esittelykohteen kenttäsairaalan ja lottakanttiinin. Autenttista tavaraa löytyi perinneasioita harrastavien Järvisten kotoa ja lisää Lilja kertoi saaneensa appiukkonsa varastoista. Kanttiinissa oli tarjolla kahvinkorviketta ja sota-aikana yleisiä kovia suolarinkeleitä. Paljon vaivannäköä vaatinut kohde kiinnosti yleisöä ja sai ansaitsemansa kiitokset.

Eeva-Liisa Pitkäsen hevoset Napsukka ja Tepsukka ovat tulleet monille jo tutuiksi lukuisista tapahtumista, joihin ne ovat vuosien mittaan osallistuneet. Eeva-Liisa kyyditti Napsukan rattailla lapsia ja Tepsukka kiskoi Reijo Niemisen ohjastamana työnäytöksessä rullaäestä eli hankmoa. Pitkäsen hevoset ovat suomenhevosten aatelia, palkittu valioyksilöinä monenlaisissa yhteyksissä.

Pälkäneen kunnan Rautajärven kylässä sijaitseva Vanhan Savotan Kämppäkauppa myy perinneasuja ja jalkineita. Myös erilaisia perinnetapahtumia hartsuherra Jouko Vilkman ja hänen perheensä kartanollaan järjestävät. Vanhan Savotan yhtye Enso Kusetti on jo useana vuotena soitollaan viihdyttänyt myös Pomonan perinnepäivien vieraita.

Vanhan Savotan löydät täältä:  http://www.vanhasavotta.yrittaa.fi/

Tästä pääset Suur-Jämsän Moottoriklupin sivuille:  http://www.moottoriklupi.fi/