Pomonan tapahtumapäivät 2016

pomona1

Kesäkuun toinen viikonloppu on vakiintunut Suur-Jämsän Moottoriklupin kaksipäiväisen tapahtuman ajankohdaksi. Tuttuun tapaan lauantaina ajettiin Suur-Jämsän ajot, joihin tällä kertaa osallistui nelisenkymmentä vanhaa ajoneuvoa. Erilaiset työnäytökset ja muut ohjelmanumerot pyörivät kumpanakin päivänä aamusta iltaan yleisöä viihdyttäen.

Ennen ajojen alkua lähtövuoroaan odottelevat ajoneuvot muodostavat hienon näyttelyn autoilun alkuajoista tähän päivään. Ja muistelemista riittää niin katsojilla kuin vanhojen ajoneuvojen omistajillakin. Lähes jokainen on nuoruudessaan omistanut jonkun noista historiallisista automerkeistä ja tuskin kukaan selvisi silloin näppejään rasvaamatta. Autot eivät olleet vielä neljän pyörän päälle viritettyjä tietokoneita, kuten nykyisin.

Suur-Jämsän ajoissa ei ratkaise vauhti, vaan tehtävärasteilta kertyvät pisteet. Oikeastaan ajojen päätarkoitus on esitellä ajoneuvokalustoa niillekin kaupungin asukkaille, jotka eivät ole tapahtumapaikalle ehtineet. Muutaman kymmenen kilometrin pituinen reitti kiertelee ympäri kaupunkia ja rastipaikolla pääsee ajajia pikaisesti jututtamaankin. Tuppuraisen perhe Petäjävedeltä osallistui ajoihin 1971-mallin Cadillac Eldorado Convertiblellaan jossa on leveyttä melkein saman verran kuin jossakin nykypikkumallissa pituutta. Perhe kertoi osallistuneensa ajoihin monta kertaa ennenkin. Mukana ollaan joka vuosi. Muuten autolla ajellaan museorekisterin sallimat noin 2000 kilometriä kesässä.

Ajoissa oli kolme luokkaa. Henkilöutot vm. 1965 ja vanhemmat voitti Vesa Kuparinen (Panhard 1965)  30 pisteellä. Toiseksi tuli Keijo Liimatainen (Volvo 1965) 29,4 pistettä ja kolmas oli Veli-Matti Mäkinen (Buick Centyry 1957) 29,3 pistettä joten tiukkaa kisaa käytiin kärjessä.

Henkilöautot vm.1966 ja nuoremmat voitti Paavo Kolu (Lincoln 1994) 28 pistettä. Toinen, Tapani Sirola (Simca 1973) 27,7 pistettä. Kolmas oli Juha Salmio (Cadillac de Ville 1969) 26,6 pistettä.

Kaksipyöräisten luokan voitti Jarmo Sköld (Tunturi 1973) 26,7 pistettä. Toinen, Ari Järvinen (Solifer 1982) 19,5 pistettä. Kolmas Pekka Kallioinen (Tunturi 1979) 18 pistettä.

Alusta lähtien tapahtumapäivien ohjelmaan on oleellisena osana kuulunut rompekauppa. Jos jonkinlaista vimpainta ja vispilää löytyy kauppiaiden myyntipöydiltä tai auton peräkontista. Konekärpäsen puremat etsivät silmä tarkkana sitä projektin puuttuvaa osaa, mutta myös moni keräilijä löytää kokoelmaansa kahvikupin, vinyylilevyn tai painoksena loppuneen kirjan, jota ennen ei ole mistään tavoittanut.

Jälleen yksi hieno ajoneuvo on valmistumassa jämsäläisten mobilisten kokoelmiin, kun Ari Järvisen T-Ford Runabout vm. 1925 on edistynyt jo ajokuntoiseksi. Korin ja rungon Ari kertoi löytäneensä Kärkölästä. Osia on sitten kerätty ympäri Suomen ja joitakin puuttuvia peltejä jouduttu mallin mukaan tekemään itse. Puuttuvan kattokuomun ja penkin verhoilun saa uutena Amerikasta. Muutenkin sieltä löytyy Fordin osia uustuotantona, mutta hinta on suolainen, kertoi Ari. Hän kertoi rakennelleensa autoa pikkuhiljaa viisi vuotta. Viimeistään parin vuoden päästä sen pitäisi olla museorekisterissä.

Myös vanhojen kuorma-autojen harrastajat toivat aarteitaan pitkän rivin perinnepäiville yleisön nähtäväksi.

Jonkin verran kapistelua on edessään Pekka Kolulla, jos mies ryhtyy tästä aihiosta autoa rakentamaan. Auton siitä vielä kuulemma saa. Hänellä on ennestään jo tekeillä vuoden 1928 A-Ford, joten ihan heti ei toista projektia ehdi aloittaa. Osia meneillään olevaan hankkeeseen etsitään.

Milja Korpela on tyylitaituri, joka aina erottuu harmaasti pukeutuvien massasta. Hänet tiedetään taiteen tekijänä, mutta takana on myös levyseppä-hitsaajan opinnot. Jämsän peltikoulun näyttelyesineet kiinnostivat, koska sekin oli omakohtaisesti tuttu opinahjo. – Muun muassa lokasuojien ja moottoripyörän tankkien tekemistä  aikoinaan siellä opeteltiin, hän muisteli. Kun esittelijää ei ollut paikalla, peltikoulun nykytilanne jäi tarkemmin selvittämättä.

Peltihommia Miljalla riittää nytkin, sillä kuorma-auto ruhjoi hänen amerikanraudastaan peräpään päreiksi. Remonttia on vielä paljon jäljellä. Mainitaan vielä, että kuvan taustalla näkyvä auto ei liity Miljan tarinaan mitenkään.

Uudempaa aluevaltausta Suur-Jämsän Moottoriklupin toiminnassa edustavat vanhat maansiirto- ja kaivinkoneet, joita esiteltiin myös työssä. Näin isoja toimintakuntoisia kaluja ei ihan jokaisella perinnekerholla olekaan näytille tuotaviksi.

Myös maatalouden historiaa nähtiin käytännössä. Peltoa kynnettiin, äestettiin ja kylvettiin 60-70 -luvun kalustolla. Ferguson, Valmet ja Porche edustivat tuon ajan huipputekniikkaa pelloilla. Eeva-Liisa Pitkäsen omistama Tepsukka-tamma esitteli vielä varhaisempaa peltojen muokkausta. Pitkäsen hevoset Napsukka ja Tepsukka ovat niittäneet mainetta ja palkintoja useissa työhevosten kisoissa. Ne ovat myös tuttu näky erilaisissa perinnetapahtumissa ympäri Etelä- ja Keski-Suomen.

Tervatehtaalta levisi näyttelyalueelle muheva tuoksu. Tervan lisäksi yksinkertaisilla laitteilla tislaantui talteen myös tärpätti, joka tehtailijan mukaan on paras mahdollinen tervan ohennusaine. Entisaikojen klapikoneet ovat nykyajan työturvallisuusnäkökulmasta melko hurjan tuntuisia laitteita, mutta pokasahan ja kirveen jälkeen niillä kuitenkin syntyi pinoa ihan toiseen tahtiin.

Suomessa ei järjestetä varmaan ainuttakaan perinnetapahtumaa ilman tuksuttavaa maamoottoria. Suur-Jämsän Moottoriklupilla niitä on jo kunnostettuina kymmenien moottorien kokoelma. Lisäksi kaikenlaisia muita koneita, joita niillä pyöritetään. Suomen koneellistumisen historian esille tuojana ja säilyttäjänä Jämsän harrastajat tekevät arvokasta työtä ja heidän kokoelmansa alkaa varmasti olla jo kansallisellakin tasolla merkittävä.

Tällä kivenmurskausnäytöksessä esitellyllä koneella tehtiin aikoinaan Kaipolan paperitehtaan ensimmäisen vaiheen alle murskeet.

Väisäsen perheen naisilta sujuu villan kehrääminen langaksi rukilla. Ennen lähes jokaisen maaseudun naisen hallitsema taito alkaa nykyaikana olla jo melko harvinainen. Lilja Järvisen kojussa myytiin pettuleipää ja kahvin korviketta. Ei ihan jokapäiväisiä tuotteita tai makuja nekään.

Perinnepäivien perinteiseen ohjelmaan kuuluvat myös teatteriesitykset. Vaikka vallesmanni hääpaikan tuotantolaitoksen tuhosikin, niin ihan kuivin suin ei juhlia tarvinnut kuitenkaan jatkaa. Vanhan Savotan orkesteri Enso Kusetti viihdytti tapahtumavieraita musiikillaan. Pälkäneellä sijaitseva Jouko Vilkmanin Vanha Savotta myy perinneasuja miehille, naisille ja lapsille.  Sieltä löytyvät muun muassa saapashousut, flaneli- ja pellavapaidat, autoilijan takit ja lakit, jatsarit ja kumiteräsaappaat ym.

Pomonan tukikohdassa on konehallien lisäksi myös kahvila (auki vain tapahtumissa). Ravintolateltta tarjoaa hernekeittoa, pyttipannua, makkaraa ja lettuja sekä virvoitusjuomia. Hernesopan keittää Reijo Järvinen seuran omalla soppatykillä ja ehtoisat emännät huolehtivat muusta tarjoilusta.

Suur-Jämsän Moottoriklupin kotisivut:  http://www.moottoriklupi.fi/